Kiitos 2017, olit hieno vuosi!
Hei hei, 2017, tervetuloa 2018!
Saarten tytärten vuosi oli hengästyttävä, intensiivinen ja innostava. Porukkamme kasvoi, ilmaisumme vahvistui ja uutta musiikkia syntyi. Tässä vuotemme kohokohtia!
Kuva: Jesse Pasanen
”Se tunne, kun oot just tavannut jonkun…” Vuosi alkoi tammikuisella Sytyttää-konsertillamme Vapaan taiteen tilassa Sörnäisissä. Konsertin lauluissa haaveileva tyttö kasvaa unelmiaan toteuttavaksi nuoreksi naiseksi ja kokee matkan varrella tunteita, jotka voi tunnistaa tänäkin päivänä. Tärkeä konsertti ja vuoden avaus!
Ystävänpäivä ja ensimmäinen Mitä me tytöt suremma -ilta Tyttöjen talolla Helsingissä. Mitä me tytöt suremma -illoissa laulamme ja tulkitsemme Kantelettaren tekstejä yleisön kanssa. Oli hienoa nähdä, miten nuoret ottivat ideamme vastaan! Konseptista voit lukea lisää Virven postauksesta.
Kuva: Jesse Pasanen
Kahvia, Kanteletarta ja musiikkia – sitä kaikkea oli tarjolla Kalevalan päivänä Bulevardin kahvisalongissa helmikuussa.
Vappuaattona järjestimme lemmekkäät vappuetkot Valma ja Varsinaiset -yhtyeen kanssa. Voisi jo lempiä -yhteiskonsertti pidettiin Balderin salissa Helsingissä. Muutamaa meistä taisi jännittää vähän enemmän kuin muita: keväällä joukkoomme liittyneet uudet laulajat nousivat lavalle ensimmäisen kerran.
Kesän alussa treenasimme tiukasti, mutta ehdimme tehdä myös jotain ihan muuta: otimme tuntumaa graffitimaalaukseen Jesse Pasasen meille järjestämässä työpajassa.
Kesäkuu ja Tampereen sävel! Suuri lava, tarkkaan lasketut esiintymisminuutit, viimeseen asti hiottu esitys! Iloksemme esiintyminen ei jäänyt vain yhteen kertaan, vaan meidät kutsuttiin laulamaan myös loppukonserttiin. Kotiinviemisiksi saimme kolme hopealeimaa. Erityisesti lämmitti tuomariston palaute: "Sabrina ja Saarten tyttäret ilahdutti omalla ohjelmistollaan ja olemalla aivan oma itsensä: nuorten naisten luova yhteisöllinen projekti, kokonaistaideteos esitystä, koreografiaa, musiikkia ja tekstiä. Piirilaulun tapaan etenevä esitys oli esittäjien oma juttu, joka ei tuntunut kaipaavan yleisöä toimiakseen."
Heinäkuussa ajelimme Kaustiselle kansanmusiikkijuhlille. Kahden upean keikkakokemuksen lisäksi imimme itseemme kansanmusaa, opettelimme jenkan askelia ja paistattelimme auringossa. ”Kesän onnellisimmat päivät” ei suotta ole tämän tapahtuman slogan!
Elokuussa esiinnyimme peräkkäisinä päivinä kahdessa ihan erilaisessa ympäristössä: Seurasaaren 300-vuotiaassa Karunan kirkossa ja Martinlaakson asemalla, taideaseman avajaisissa. Lauloimme myös Juhlaviikkojen avajaisissa kaupungintalolla.
Kuvat: Anna Rautoja ja Antti Huurinainen
Elokuun lopussa vuorossa oli Taiteiden yö ja keikka Hakaniemen sillan alla. Planeetan elektroninen kantele ja sillan pilareihin heijastettu valotaide loivat mystistä latausta pimenevään iltaan. Ihanan moni kuulija löysi paikalle!
Syksyllä joukkomme kasvoi uusilla laulajilla. Sävelsimme täyttä päätä musiikkia joulukoserttiimme – kollektiivisesta sävellystyöstä voit lukea lisää Sabrinan postauksesta. Vetäydyimme Joutsaan laululeirille ja pidimme puolukkametsässä villit promokuvaukset Jesse Pasasen kanssa.
Kuva: Jesse Pasanen
Kuva: Jesse Pasanen
Marraskuussa kokonnuimme laululeirille Hollolaan. Vedimme Hollolan kunnankirjastossa vuoden toisen Mitä me tytöt suremma -illan.
Keksimme pyytää joulukonserttiimme mukaan tanssijoita, ja Vantaan katutanssiyhdistyksen Isabella Mansnerus, Johan Högsten ja Sanna Hoang innostuivat ideasta. Kylmät väreet kulkivat, kun näimme heidän tanssivan treeneissämme ensimmäisen kerran! Totesimme yksimielisesti, että tämä toimii!
Kuva: Jesse Pasanen
Kuva: Jesse Pasanen
Vuosi huipentui joulukonsertteihimme Helsingissä, Lahdessa ja Hyvinkäällä. Oli ikimuistoista toteuttaa yhdessä sävelletty konsertti! Kantaesityksen tunnelmia voit lukea täältä.
Suuri kiitos kaikille, joille saimme esiintyä ja joiden kanssa saimme tehdä yhteistyötä tänä vuonna! Nautimme joka hetkestä!