Kolme biisiä, valtavasti tarinoita
Nyt se on julkaistu – uunituore Saaren neito EP! Kyseessä on Saarten tytärten toinen albumi, emmekä voisi olla enempää fiiliksissä saadessamme tuoda sen kuultavaksesi!
EP:llä kuullaan Sabrina Ljungbergin säveltämiä kappaleita, joiden parissa kuoro on kasvanut alun projektiluonteisesta kokoonpanosta nykyiseksi tavoitteellisesti musiikkia työstäväksi laulukollektiiviksi. Kappaleet ovat vuosien varrella saaneet uusia ulottuvuuksia, kun Kantelettaren tekstejä on ruodittu yhdessä ja äänimaailmaa kehitetty ennakkoluulottomasti eteenpäin.
Pyysimme Sabrinaa ja Saarten tyttäriä kertomaan, mitä kolme biisiä merkitsevät heille.
Saaren neito
Sabrina: ”Saaren neito -biisi syntyi yhdeltä istumalta, tai ehkä kahden. Ominaista sävellystavalleni on johonkin runoon ”hurahtaminen” tai eräänlainen haltioituminen, jolloin runo alkaa laulaa päässäni kuin itsestään. Keikkasetissä Saaren neito on ollut usein viimeinen kappale, ja siihen tiivistyy paljon tunteita: iloa ja surua, luopumista ja uuden löytämistä. Runon neito on yhtä aikaa herkkä ja vahva. Saarten tytärten käsittelyssä tästä kappaleesta on tullut helmi.”
Maria: ”Saaren neidon tarinasta löytyy monia eri ulottuvuuksia ja tulkintoja. Mielestäni yksi kappaleen työstämisen mielenkiintoisimpia puolia on ollut keskustella muiden tytärten kanssa siitä, miten he kappaleen tulkitsevat. Biisi on samalla herkkä ja voimakas ja erottuu muista kappaleista soolollaan. Sabrinan tulkinta on aina yhtä riipaiseva ja uskon, että tämä on tallentunut levylle upeasti.”
Minttu: ”Saaren neito on riipaiseva tarina, joka lopulta voimaannuttaa ja muistuttaa perheen rakkaudesta ja oman itsensä arvostamisesta. Tämäkin tarina, kuten moni muu, pitää sisällään niin monia mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin. Sabrinan säveltämä melodia on niin kaunis. Tämä oli suurin suosikkini jo ennen kuin liityin Saarten tyttäriin mukaan.”
Pirita: ”Tässä kappaleessa on jotain maagista mikä nostaa tunteet pintaan! Ehkä se on melodia tai sitten sanat tai todennäköisesti niiden yhdistelmä. Mun on melkein aina treenatessa ja esitettäessä tätä biisiä skarpattava, etten ala itkeä.”
Kati: “Saaren neito on yksi omista lemppareistani. Se ihastutti jo Hakasalmen huvilan konsertissa keväällä 2016, kun ensimmäisen kerran tutustuin Saarten tyttäriin. Mieleen tulee myös tunteikas hetki Vapaan taiteen tilan hämärällä backstagella Kantelettaren joulutarina -konsertin jälkeen, kun hyvästelimme muutaman uusia haasteita kohti suuntaavan tyttären laulamalla heille tämän kappaleen. Pelkkiä lämpimiä muistoja biisi ei kuitenkaan herätä, sillä musavideon kuvauksissa aamuvarhaisella merenrannassa taisi yhden jos toisenkin tyttären hampaat kalista.”
“Tuo soria saaren neito, saaren neito, saaren kukka.” Kuva: Antti Vuori
Kun mun kultani tulisi
Sabrina: ”Kun mun kultani tulisi on mun toinen kuorosävellys ikinä. Sävelsin sen parikymppisenä, ja vaikka jotain teknisiä ratkaisuja toteuttaisin nykyään toisin, on biisi kulkenut matkassa vuodesta toiseen ja saanut elämän ja esityskertojen myötä uusia sävyjä ja ulottuvuuksia. Kantelettaresta löytyvä runo on käännetyin suomenkielinen runo, eikä suotta. Riipaisevan kaunis kieli kuvaa nuorta rakkautta tai oikeammin rakkauden kaipuuta, halua rakastaa ja olla rakastettu.”
Jenna: ”Tätä laulaessa alkaa lähes aina itkettää. Teksti ja sen esiintuoma rakkauden kaipuu ovat jotain niin kaunista ja samalla jopa pelottavaa: “Tok mie kättä käpseäisin vaik ois vierus verta täynnä…” Rakkaus toista kohtaan, teki toinen mitä tahansa.”
Eeva: ”Yksi lemppareistani. Tässä kappaleessa on jotain hyvin suomalaista, ja se vie kauas menneisyyteen.”
Maria: ”Tästä kappaleesta on alkanut tulla uusi suosikkini. Palava rakkaus ja siihen luottaminen puhuttelee syvästi. Olemme löytäneet kappaleeseen viimeisen vuoden aikana syvyyttä sointiin sekä tulkintaan. Sitä on vaikea kuunnella kuivin silmin.”
Jutta: ”Tämä kappale on niin täynnä lämpöä ja rakkautta. Jos jonain päivänä menen naimisiin, toivon kuulevani tämän kappaleen vihkimisen yhteydessä. Teksti kertoo siitä, kuinka toista voi rakastaa ehdoitta.”
Minttu: ”Rakkaus. Herkkyys. Usko tulevaan. Kaipaus. Toivo. Ahhh, niin kaunis laulu.”
“Kun mun kultani tulisi, armahani asteleisi.” Kuva: Antti Vuori
Mitä me tytöt suremma
Sabrina: ”Sain syksyllä 2015 tilaisuuden vierailla Taideyliopiston Erasmus-vaihtarina Reykjavikissa, Islannissa. Pörräsin viikon ajan läpi Reykjavikin kuoroskeneä ja vastaan osui huikea nuori naiskuoro Katla. Pääsin seuraamaan luovan ja dynaamisen Katlan harjoituksia sekä tutustumaan kuoron perustaneisiin johtajiin Hildigunnur Einarsdottiriin ja Lilja Dögg Gunnarsdóttiriin. Mahtavia tyyppejä!
Ihastuin kuoroon, sen saundiin sekä kuoron paljon käyttämiin kehorytmeihin, ja sain tuoda tuliaisena Suomeen paljon uutta intoa ja ideoita. Saarten tyttäret oli juuri aloittanut ensimmäisen toimintakautensa ja Mitä me tytöt suremma soi raakileena päässäni. Islannin-reissun inspiroimana yhdistin tarttuvan kehokompin tuohon biisiin, enkä arvannut miten suurten suuntakylttien äärellä tuolloin oltiin! Sittemmin kehorytmiikasta on tullut keskeinen osa musisointiamme, ja inspiraation siemenet ovat itäneet kauniiksi, villeiksi kukkasiksi käsissämme.”
Maria: ”Saarten tytärten toiminta perustuu yhteisöllisyyteen, joka näkyy laulajien keskinäisessä toiminnassa mutta erityisesti myös halussa saada yleisö osaksi esitystä. Mitä me tytöt suremma -kappale ympäröi esityksissä yleisön ja luo maagisen hetken, jossa me laulajat jaamme yhdessä yleisön kanssa onnistuneen esityksen riemun. Nykyään naurattaa, miten vaikeaa alun perin kehorytmiikan opettelu oli. Siihen käytettiin varmasti useampi treeni-ilta! Jonkinlaista kehitystä on tapahtunut, koska nykyään uusien koreografioiden opettelu on hieman nopeampaa.”
Jenna: ”Mitä me tytöt suremma -kappaleeseen liittyy pari hauskaa muistoa jo ennen kuin liityin tyttäriin. Tampereen Sävelessä Sabrina lähetti silloiselle kuorolleni, johtamalleen Savolaisen Osakunnan Laulajille videon, jossa opetti biisin bodyperkat ja toivoi meidän osallistuvan perkkoihin kuorokilpailun loppukonsertissa yleisöstä käsin. Se oli mahtava, osallistava kokemus! Toinen muisto liittyy tytärten viime vuoden Art goes kapakan keikkaan ravintola Oivassa. Olin juuri saanut tietää, että minut on valittu tytärten koelauluihin. Viimeisen kappaleen eli Mitä me tytöt suremman aikana lauloin mielessäni koelauluihin opettelemaani stemmaa ja mielikuvaharjoittelin bodyperkkoja. Viikon kuluttua tuosta hetkestä minusta tuli kuin tulikin Saarten tytär.”
Jutta: ”Tämä oli ensimmäinen kappale, mitä olen Saarten tyttärissä saanut laulaa. ”Olkaamme tytöt yhdessä” muistuttaa minua siitä, kuinka tästä musiikista ja laulusta ei tulisi yksin yhtään mitään. Tai mistään ei tulisi yksin yhtään mitään. Onneksi meillä on toisemme!”
Kati: “Mitä me tytöt suremma on monessa konsertissa esitetty encore -biisinä. Tähän biisiin mielikuvana yhdistyykin minulla tunne onnesta ja yhteisöllisyydestä. Takana on ihana keikka ja kaikki sen tuoma lataus ja jännitys. Tätä kappaletta piirissä esittäessä ei voi muuta kuin hymyillä.”
Eeva: ”Tämä kappale kokoaa laulajat yhteen, olivatpa he Saarten tyttäriä tai yleisön jäseniä. Erityisen ihana hetki oli, kun Hollolan kirjastolla järjestämäämme työpajaan osallistui eräs minulle tärkeä henkilö. Opetimme laulun osallistujille, ja iästään huolimatta hän osallistui kappaleen opetteluun täysillä ja näin, kuinka hän nautti laulamisesta ja kehorytmien tuottamisesta.”
Minttu: ”Yhdessä olemisessa ja tekemisessä on voimaa. Tämä laulu muistuttaa kaikkia, ei vain naisia siitä, miten toisia ei pidä unohtaa. Omaan kuplaan ei pidä juuttua. Tämä laulu kuvaa hyvin meidän sloganiamme “Minä autan sinua, sinä autat minua.” Keikat päättyvät useimmiten tähän biisiin, jolloin tunne on katossa ja onni läsnä.”
Toivottavasti nämä biisit tulevat myös osaksi sinun tulevia muistojasi!
“Mitä me tytöt suremma, kuta hullut huutelemma? Olkaamme, laulakaamme, tanssikaamme!” Kuva: Roosa Vollakka