Korona-aika ja kuorotoiminta – miksi laulaminen puhututtaa?
Kuten kaikkia kuorolaulun harrastajia ja ammattilaisia, myös Saarten tyttäriä on kuluneen pandemiavuoden aikana askarruttanut kuorotoiminnan turvallisuus. Aiheesta on kirjoitettu paljon, ja etenkin mediassa kuorotoiminta on näyttäytynyt pahimpana mahdollisena korona-ajan aktiviteettina.
Mutta mitä tällä hetkellä ihan oikeasti tiedetään laulamisen ja koronan tarttuvuuden yhteydestä? Pistetään faktat pöytään! Tässä blogitekstissä Annan ja Johannan haastateltavana on lääkäri Anna Tuhkuri, joka on perehtynyt aiheeseen lääketieteellisen tutkimuksen saralla.
Anna Tuhkuri on korva-, nenä- ja kurkkutauteihin erikoistuva lääkäri. Tuhkuri on aloittamassa tutkimusta puhuessa, laulaessa ja hengittäessä syntyvistä ilman partikkeleista ja niiden leviämisestä sisätiloissa. Hän kiinnostui aiheesta, koska musiikki ja kulttuuri ovat myös hänen elämässään monella tapaa tärkeitä. Lisäksi Anna on kuorolaulaja ja entinen Saarten tytär!
Tuhkurin tutkimus on osa hänen kollegoidensa Lotta Oksasen, Enni Sanmarkin ja Ahmed Geneidin luotsaamaa COVID19VATEHY-tutkimushanketta. Esimerkiksi Helsingin Sanomissa on julkaistu hänen kollegoidensa ravintolamittauksia sekä animaatioita, joilla viruksen leviämistä ravintolassa on mallinnettu.
Anna Tuhkuri kollegoineen tutkii, kuinka kuorolaulusta voidaan tehdä mahdollisimman turvallista.
tutkimusta tarvitaan
Koronavirus eli tarkemmin sanoen SARS-CoV-2, voi tarttua pisaratartuntana, kosketuksen välityksellä tai ilmavälitteisesti, pienten aerosolien muodossa. Etenkin ilmavälitteinen leviäminen sisätiloissa on aiheuttanut huolta laulamisen turvallisuudesta. Epätietoisuus turvallisten yleisötilaisuuksien vaatimuksista sekä vaihtelevat alueelliset rajoitukset ovat johtaneet konserttien ja muiden kulttuuritapahtumien perumiseen ympäri maailmaa.
“On tärkeää selvittää leviämisen mekanismeja aivan partikkelitasolta suuriin leviämismallintamisiin saakka, jotta tulevaisuudessa pystytään järjestämään yleisötapahtumia turvallisesti.”
Laulaessa syntyviä partikkeleita on tutkittu Tuhkurin mukaan vasta todella vähän. Alustavasti vaikuttaa siltä, että laulaessaan ihminen tuottaa enemmän ilman pieniä partikkeleita kuin puhuessaan. Syyksi tähän on esitetty laulaessa olevaa jatkuvampaa ilmavirtausta ja lisääntynyttä äänihuulten kontaktia, mutta asian varmistaminen vaatii vielä tutkimusta.
Koska tutkimuksia laulaessa syntyvistä partikkeleista on vasta kourallinen, Tuhkurin tutkimusryhmä haluaa toteuttaa omia mittauksia aiheesta. Lisäksi Tuhkuria kiinnostaa, millaisia mahdollisia yksilöllisiä eroja on siinä, miten paljon ihmiset tuottavat ilmaan aerosolia puhuessaan tai laulaessaan.
Sabrina ja Saarten tytärten toiminnassa turvallisuus, terveys ja hyvinvointi ovat korkealuokkaisen taiteen tekemisen ohella ensisijaisia arvoja.
kuinka kuoroharjoitusten turvallisuutta voi lisätä?
Sabrina ja Saarten tyttäret on harjoitellut korona-aikana voimassa olevien rajoitusten mukaisesti: riittävin turvavälein, maskein, tuuletustauoion ja isossa tilassa. Harjoituksiin on saanut osallistua ainoastaan täysin terveenä, ja pienemmästäkin oireesta tai epäilystä laulajat ovat jääneet kotiin seuraamaan harjoituksia etäyhteyksin. Harjoituksista on pyydetty jäämään pois myös siinä tapauksessa, että harjoituksiin osallistuminen huolestuttaa. Rajoitusten ollessa voimakkaimmillaan harjoitukset on järjestetty kokonaan etänä. Turvallisuus ja terveys on yhtyeen toiminnan ytimessä myös jatkossakin.
Tuhkuri on kollegoidensa kanssa kirjoittanut aiheesta aiemmin Lääkärilehteen (5/2021) vastineen, jossa todetaan seuraavaa:
“Tilan koko, ilmanvaihto ja laulutilanne vaikuttavat merkittävästi tartuntariskiin sekä SARS-CoV-2 että muiden (ilmateitse leviävien) virusten kannalta. On huomioitava, että kuoroharjoituksista on tullut huomattavan korkeita tartuntamääriä esimerkiksi työpaikkoihin verrattuna. Tyypillinen kuoroharjoitus on kolmituntinen ja pidetään luokkahuoneessa tai auditoriossa, jonka ilmastointia ei ole suunniteltu ryhmälaulamiseen. Yksi haasteista onkin se, että harjoituksen aikana mahdollisesti infektiivisen aerosolin määrä nousee. Mikäli joukossa on sairastunut, aiheuttaa tämä merkittävän riskin kanssalaulajille.”
“Isompi tila on parempi kuin pienempi, hyvä ilmanvaihto parempi kuin huono, pieni porukka parempi kuin iso ja lyhyt harjoitus parempi kuin pitkä.”
Olemassa olevan tutkimusnäytön perusteella siis tiedetään, että isompi tila on parempi kuin pienempi, hyvä ilmanvaihto parempi kuin huono, pieni porukka parempi kuin iso ja lyhyt harjoitus parempi kuin pitkä. Mutta mikä on riittävän iso tila, mikä riittävä ilmanvaihto kuhunkin tilaan ja niin edelleen – kuorolaulamisen turvallisuuteen liittyy vielä paljon selvitettävää. Olisiko keksittävissä keinoja, joilla harjoituksia voisi järjestää jälleen turvallisesti ilman kasvomaskeja? Muun muassa tähän Tuhkuri tutkimusryhmineen toivoo kansainvälisen tutkimuksen pystyvän lopulta vastaamaan.
Kuorolaulu tuottaa hyvinvointia ja elämyksiä paitsi laulajille myös yleisöille.
Kuorotoiminta lisää yksilön hyvinvointia
Kuorolaulua ja sen tuottamaa hyvinvointia on tutkittu paljon. Kuorotoiminta lisää tutkitusti sosiaalista pääomaa ja tukee näin yksilöllistä hyvinvointia. Yhdessä laulaminen rentouttaa, luo hyvää oloa myös kehollisesti ja aktivoi aivotoimintaa. Laulajien itsensä lisäksi kuoro tuottaa hyvinvointia ja elämyksiä myös yleisöilleen.
Kuorotutkimusten ongelmana on tuottaa objektiivista tietoa, sillä tutkimuksia tehdään enimmäkseen kokemusperäisin tutkimusasetelmin. Nämä kokemukset ovat kuitenkin aitoja ja kertovat kuorotoiminnan tärkeydestä yksilön näkökulmasta. Muun muassa Saarten tytärten Anna Kinnunen on tutkinut pro gradu -tutkielmassaan kuorotoiminnan hyvinvointivaikutuksia työyhteisössä toimivassa kuorossa.
Sabrina ja Saarten tyttäret on vahva yhteisö, jossa hyvinvoinnista pidetään huolta monesta näkökulmasta. Koronavuoden haasteena on kuitenkin Saarten tyttärilläkin ollut yhteisöllisyyden ylläpitäminen, kun etätyöskentelyssä ei ole mahdollisuutta spontaanille jutustelulle, supattelulle ja hassuttelulle. Yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia on vahvistettu muun muassa viestiketjun videotervehdyksin, vapaaehtoisin liikuntatuokioin sekä nimeämällä yhtyeelle kaksi hyvinvointivastaavaa.
Loppukevään ulkona järjestetyissä harjoituksissa Saarten tyttäret pääsivät vihdoin tapaamaan toisiaan. Harjoituksissa syntyi visualisti Suvi Sievilän johdolla valtavasti ohjauksellisia ja koreografisia ideoita lokakuussa ensi-iltaan tulevaan Ainon tarinaan. Yli vuoden kestänyt etätyöskentely oli selvästi jättänyt yhtyeen jäseniin ideointivajeen! Kollektiivinen työskentely on parhaimmillaan, kun ideat saavat lennellä samassa tilassa ilman viiveitä, yhteysongelmia ja “sä oot hei mutella” -kommentteja.
Toivottavasti syksyllä kuorot pääsevät taas laulamaan yhdessä ja nauttimaan yhdessä laulamisen tuottamasta hyvinvoinnista ja yhteisöllisyydestä!
Seuraavassa blogissa käsittelemme kulttuurin hyvinvointivaikutuksia yhdessä Mieli ry:n kanssa.